”Lapset oppivat nimeämään tunteita ja puhuivat tunteistaan oma-aloitteisesti”

”Osa lapsista osaa kuvailla selkeämmin omia tunnetiloja. He saattavat myös ottaa muiden tunteet paremmin huomioon ja havainnoida paremmin, millainen tunnetila kaverilla on.”

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen lapsille on yksi merkittävä keino kiusaamisen ehkäisyssä. Se onkin yksi tärkeä syy siihen, miksi aiemmin muun muassa koulukiusaamisen vastaisen Jotain rajaa! -televisiosarjan (YLE Lapset) kehittäneet Metsämarja ja Antti Aittokoski haluavat panostaa niin merkittävästi Pikkuliin tunnetaitojen opettajana. 

Kyselyn kautta kurkistus Pikkuli-pilotin tuloksiin

Pikkulin tunnetaidot -koulutuksia sekä pedagogisten materiaalien systemaattista käyttöä on pilotoitu kevään 2021 aikana osana Credu-tutkimushanketta, jossa tutkitaan sosioemotionaalisten taitojen opettamisen vaikuttavuutta lapsiryhmissä.

Vaikka virallisia Credu-hankkeen tutkimustuloksia saadaan odottaa vielä vuoden verran, Pikkuli-pedagogiikan kehittämiseksi on saatu nyt tärkeää palautetta pilottipäiväkodeille lähetetyn kyselyn myötä. 

Valtaosa vastaajista koki, että Pikkuli-pedagogiikka tukee tunnetaitojen opettamista paljon tai erittäin paljon. Sama määrä vastaajista koki, että myös Pikkuli-koulutuksen materiaalit tukevat tunnetaitojen opettamista. Upeaa on myös, että kaikki lapset ovat pitäneet Pikkuli-pedagogiikasta!

Tarinalähtöistä pedagogiikkaa

Pikkuli-hahmo muodostui kymmenen viikon pilotin aikana lapsille tärkeäksi, ja lapset olivat innoissaan tunnetaitoihin liittyviin tuokioista ja materiaaleista. Erityisten toimivaksi välineeksi varhaiskasvatuksen opettajat kokivat sekä tunnepitoiset televisiosarjan jaksot että jaksoihin pohjaavat kirjat. 

 ”Lapset keskustelivat mielellään jakson jälkeen tunteista ja jakoivat omia kokemuksiaan”, kuvaili yksi pilottiin osallistuneista pedagogeista. 

“Tämä on meille tärkeää kuulla. Lähdemme siitä, että Pikkulin tarinoita voi käyttää taustoittamaan tunteiden syntymistä ja sitä kautta tunteiden ymmärtämistä. Tarina luo tunteille kehyksen, joka voi edesauttaa myös omien tunteiden tunnistamista ja nimeämistä”, kertoo ohjaaja ja tuottaja Metsämarja Aittokoski. 

Tutkimus jatkuu – kertojalla vai ilman? 

Kiinnostava tulos liittyy Pikkuli-animaatiosarjan jaksojen käyttöön niin kutsutuissa S2-ryhmissä eli ryhmissä, jossa suurella osalla lapsista on jokin muu kuin suomi äidinkielenä. Osa kokee, että Pikkuli-televisiosarjan jaksot toimivat hyvin erilaisissa ryhmissä ja tilanteissa juuri siksi, että niissä ei ole puhuttua kieltä, vaan lapsi ja aikuinen voivat kielentää tilanteita itse: “Erityisesti monikulttuurisella alueella Pikkuli-jaksot ovat olleet hyviä ja lapset ovat pitäneet niistä kovasti”. 

Muutama pilottiin osallistuneista kuitenkin koki, että puhutun kielen puute vaikeutti animaatiosarjan jakson ymmärtämistä ja sitä kautta tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimista. 

“Tämä oli äärimmäisen mielenkiintoinen tulos! Ja meillä on itse asiassa jo Wihurilta aiemmin saatu apuraha sen kysymyksen selvittämiseen, että kumpi toimii pedagogisesti paremmin, jakso kertojalla vai ilman kertojaa” kertoo Metsämarja Aittokoski.